Kokemuksia
Turun Kandivalmennuksen kurssilaisia nähdään joka syksy lääkiksen käytävillä opiskeluelämänsä aloittavina fetuksina. Alta voit lukea ajatuksia ja kokemuksia opiskelijoilta, joiden luku-urakkaa olemme saaneet olla tukemassa.
Juho ja Arvo, lääketiede Turku
Me Ollaan Juho ja Arvo. Ollaan molemmat Turusta kotoisin ja molempia yhdistää myös se, että kumpikin oli päättänyt hakea lääkikseen jo kauan ennen pääsykoekevättä. Käytiin molemmat Turun Kandivalmennuksen kurssi ja ystävystyttiin siellä. Osallistuttiin kurssille heti omien ylioppilaskirjoitusten jälkeen, koska tavoite oli hankkia koulupaikka ennen kesällä edessä olevaa varusmiespalvelusta.
Kurssi auttoi molempia saavuttamaan pitkäaikaisen unelman ja paikka Turun lääkiksestä kävi toteen. Molemmilla oli kuitenkin vielä varusmiespalvelus edessä ja opiskelujen aloitus lykkääntyikin vuodella. Oli mukavaa aloittaa uudessa koulussa, kun tiesi, että siellä on tuttuja jo valmiiksi.
Nyt koulua on takana yli kolme ja ystävyyttä jo yli neljä vuotta. Ollaan molemmat oltu tyytyväisiä alan valintaan ja opiskelujen lisäksi ollaan oltu aktiivisesti mukana myös esimerkiksi Turun Kandivalmennuksen toiminnassa monella eri tapaa.
Jemina, Lääketiede Turku
Hakuprosessin aikana kokemani tunneskaala oli valtava. Mä koin turhautumista, iloa, pettymystä, katkeruutta, toivoa, kateutta, onnellisuutta, ahdistusta, kiitollisuutta, häpeää ja jopa vihaa.
Mutta niinäkään päivinä, kun olin tosi pohjalla rankan elämäntilanteen takia, en kokenut vähääkään, että olisin halunnut luovuttaa.
Elina, lääketiede Turku
Hei, olen Elina ja opiskelen Turun lääkiksessä toista vuotta. Matkani kohti lääkistä alkoi heti keväällä kirjoitusten jälkeen. Päätin mennä Turun kandivalmennuksen, TKV:n kurssille, koska olin kuullut siitä kaikkea hyvää. TKV antoi paljon. Ymmärsin vihdoin fysiikan ja sain tukea ja motivaatiota apuopettajina toimivilta lääkisläisiltä. Valitettavasti en päässyt ensimmäisellä kerralla sisään lääkikseen.
Välivuosi oli ihanaa. Sai lukea omassa rauhassa ilman stressiä kuitenkin lukusuunnitelmaa noudattaen. Lukemisen ohella tein hieman töitä, näin kavereita ja matkustin. Kun tuli kevät, päätin mennä toisen kerran TKV:n kurssille.
Osasisin todella hyvin kaikki asiat, mutta TKV:n kurssilla kertasin ja sain motivaatiota. Kun pääsykokeet saapuivat ja koelaput annettiin eteeni, hymyilin. Hymyilin, koska koe oli mielestäni liian helppo. TKV oli valmentanut minut liiankin hyvin.
Tulokset tulivat pitkän odotuksen jälkeen kesäkuun lopussa. Olin onnellinen, sillä pääsi lääkikseen! Oma työni vihdoinkin palkittiin.
Eveliina, hammaslääketiede Kuopio
Olen Eveliina, 24-vuotias porilainen, ja pääsin tänä syksynä opiskelemaan hammaslääketiedettä Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon. Tulosten julkistus oli valehtelematta paras päivä ikinä. Tiesin nuoresta asti haluavani lääkikseen ja sitä unelmaa lähdin tavoittelemaan jo lukiossa. En koskaan ollut koulussa se luokan ”paras” oppilas ja kirjoituksetkin meni miten meni. Lukion jälkeen kävin iltalukiossa ja eri valmennuskursseilla vaihtelevin tuloksin.
Viime keväänä päätin vielä kerran kokeilla valmennuskurssia ja löysin kandivalmennuksen. Omasta mielestäni tämä oli paras apu mitä olen saanut, mukavat ja helposti lähestyttävät opettajat ja kärsivällisyyttä vääntää asiat oikeasti rautalangasta.
Päätös hakea hammaslääkikseen muokkaantui tämän pitkän hakuprosessin aikana. Käsityöt, piirtely ja kaikenlainen näpertely on aina ollut lähellä sydäntä ja juuri tämä ”näpertely” hammaslääkiksessä alkoi kiinnostamaan. Olen saanut täältä koulusta ihan mahtavia kavereita ja koulu on ollut niin kivaa!
Haluan vielä loppuun sanoa kaikille jotka epäröivät hakemista koulumenestyksen takia, useamman hakukerran takia ja kaikille joita ala kiinnostaa: hakekaa ja älkää luovuttako, kaiken sen työn jälkeen unelmien kouluun pääseminen on mahtavinta ikinä!
Jere, lääketiede Turku
Minulla ei ollut mitään lukiotaustaa pääsykoeaineista kun päätin pari vuotta sitten haluavani lääkäriksi. Käytännössä aloin hommiin siis nollapohjalta. Ekana hakuvuonnani (2017) tavoite jäi parinkymmenen pisteen päähän kovasta työnteosta huolimatta, mutta se oli odotettavissa lähtötasoni huomioon ottaen. Vuosi oli silti rankka. 2018 koetta varten rupesin syksyllä 2017 valmistautumaan ja kertaamaan, ja tiesin että hakuprosessi tulisi olemaan raskas.
Alkuvuodesta 2018 alkoi hiipiä väsymys ja ylikuormittunut olo, mutten antanut sen hidastaa lukutahtia merkittävästi. Valmennuskurssi alkoi maaliskuussa, ja tavoitteenani oli jaksaa yksin vielä siihen asti. Tämä osoittautui hyväksi suunnitelmaksi ja myöhemmin tajusin, että jos ei kurssi olisi alkanut, olisi loppuun palaminen ollut vääjäämättä edessä mahdollisesti pilaten sisäänpääsyn.
Nimenomaan se henkinen hyöty valmennuskurssista osoittautui minulle tärkeimmäksi. Aiemmin vain yksin lukeneena oli korvaamaton tuki ja helpotus päästä säännöllisesti kanssakäymään muiden samassa veneessä olevien kanssa sekä kuulemaan jo opiskeluiden aloittaneiden apuopettajien neuvoja ja vinkkejä kokeeseen valmistautumiseen. Lisäksi koin erityisen hyödylliseksi harjoituskoetilanteet, joiden ansiosta varsinaiseen kokeeseen pystyi menemään kevyemmin mielin.