Kokemuksia kursseilta

Turun Kandivalmennuksen kurssilaisia nähdään joka syksy lääkiksen käytävillä opiskeluelämänsä aloittavina fetuksina. Alta voit lukea ajatuksia ja kokemuksia opiskelijoilta, joiden luku-urakkaa olemme saaneet olla tukemassa.

Jemina

Hakuprosessin aikana kokemani tunneskaala oli valtava. Mä koin turhautumista, iloa, pettymystä, katkeruutta, toivoa, kateutta, onnellisuutta, ahdistusta, kiitollisuutta, häpeää ja jopa vihaa.

Mutta niinäkään päivinä, kun olin tosi pohjalla rankan elämäntilanteen takia, en kokenut vähääkään, että olisin halunnut luovuttaa.

Jemina, lääketiede, Turku

Hei, olen Elina ja opiskelen Turun lääkiksessä toista vuotta. Matkani kohti lääkistä alkoi heti keväällä kirjoitusten jälkeen. Päätin mennä Turun kandivalmennuksen, TKV:n kurssille, koska olin kuullut siitä kaikkea hyvää. TKV antoi paljon. Ymmärsin vihdoin fysiikan ja sain tukea ja motivaatiota apuopettajina toimivilta lääkisläisiltä. Valitettavasti en päässyt ensimmäisellä kerralla sisään lääkikseen.

Välivuosi oli ihanaa. Sai lukea omassa rauhassa ilman stressiä kuitenkin lukusuunnitelmaa noudattaen. Lukemisen ohella tein hieman töitä, näin kavereita ja matkustin. Kun tuli kevät, päätin mennä toisen kerran TKV:n kurssille.

Osasisin todella hyvin kaikki asiat, mutta TKV:n kurssilla kertasin ja sain motivaatiota. Kun pääsykokeet saapuivat ja koelaput annettiin eteeni, hymyilin. Hymyilin, koska koe oli mielestäni liian helppo. TKV oli valmentanut minut liiankin hyvin.

Tulokset tulivat pitkän odotuksen jälkeen kesäkuun lopussa. Olin onnellinen, sillä pääsi lääkikseen! Oma työni vihdoinkin palkittiin.

Elina, lääketiede, Turku

Elina

Olen Eveliina, 24-vuotias porilainen, ja pääsin tänä syksynä opiskelemaan hammaslääketiedettä Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon. Tulosten julkistus oli valehtelematta paras päivä ikinä. Tiesin nuoresta asti haluavani lääkikseen ja sitä unelmaa lähdin tavoittelemaan jo lukiossa. En koskaan ollut koulussa se luokan ”paras” oppilas ja kirjoituksetkin meni miten meni. Lukion jälkeen kävin iltalukiossa ja eri valmennuskursseilla vaihtelevin tuloksin.

Viime keväänä päätin vielä kerran kokeilla valmennuskurssia ja löysin kandivalmennuksen. Omasta mielestäni tämä oli paras apu mitä olen saanut, mukavat ja helposti lähestyttävät opettajat ja kärsivällisyyttä vääntää asiat oikeasti rautalangasta.

Päätös hakea hammaslääkikseen muokkaantui tämän pitkän hakuprosessin aikana. Käsityöt, piirtely ja kaikenlainen n​äpertely on aina ollut lähellä sydäntä ja juuri tämä ”näpertely” hammaslääkiksessä alkoi kiinnostamaan. Olen saanut täältä koulusta ihan mahtavia kavereita ja koulu on ollut niin kivaa!

Haluan vielä loppuun sanoa kaikille jotka epäröivät hakemista koulumenestyksen takia, useamman hakukerran takia ja kaikille joita ala kiinnostaa: hakekaa ja älkää luovuttako, kaiken sen työn jälkeen unelmien kouluun pääseminen on mahtavinta ikinä!

Eveliina, hammaslääketiede, Kuopio

Eveliina
Jere

Minulla ei ollut mitään lukiotaustaa pääsykoeaineista kun päätin pari vuotta sitten haluavani lääkäriksi. Käytännössä aloin hommiin siis nollapohjalta. Ekana hakuvuonnani (2017) tavoite jäi parinkymmenen pisteen päähän kovasta työnteosta huolimatta, mutta se oli odotettavissa lähtötasoni huomioon ottaen. Vuosi oli silti rankka. 2018 koetta varten rupesin syksyllä 2017 valmistautumaan ja kertaamaan, ja tiesin että hakuprosessi tulisi olemaan raskas.

Alkuvuodesta 2018 alkoi hiipiä väsymys ja ylikuormittunut olo, mutten antanut sen hidastaa lukutahtia merkittävästi. Valmennuskurssi alkoi maaliskuussa, ja tavoitteenani oli jaksaa yksin vielä siihen asti. Tämä osoittautui hyväksi suunnitelmaksi ja myöhemmin tajusin, että jos ei kurssi olisi alkanut, olisi loppuun palaminen ollut vääjäämättä edessä mahdollisesti pilaten sisäänpääsyn.

Nimenomaan se henkinen hyöty valmennuskurssista osoittautui minulle tärkeimmäksi. Aiemmin vain yksin lukeneena oli korvaamaton tuki ja helpotus päästä säännöllisesti kanssakäymään muiden samassa veneessä olevien kanssa sekä kuulemaan jo opiskeluiden aloittaneiden apuopettajien neuvoja ja vinkkejä kokeeseen valmistautumiseen. Lisäksi koin erityisen hyödylliseksi harjoituskoetilanteet, joiden ansiosta varsinaiseen kokeeseen pystyi menemään kevyemmin mielin.

Jere, lääketiede, Turku

Päättäessäni hakea lääkikseen, oli aikaisemmista opinnoista kulunut aikaa seitsemän vuotta. Taustalla oli heikohko lukiomenestys, jonka vähäiset opit olivat vuosien aikana unohtuneet. Fysiikkaa en ollut opiskellut juuri ollenkaan ja kemia oli sujunut korkeintaan kohtalaisesti. Ennen luku-urakan aloittamista, edessä olevan työmäärän ajattelu lannisti: minun oli aloitettava opiskelu käytännössä nollista ja jätettävä täyspäiväinen työpaikka taakse. Toisaalta ajatus opiskelusta lääkikseessä motivoi, vaikka tässä varhaisessa vaiheessa se olikin lähinnä unelmaa.

Vuoden 2017 yhteishaussa ehdin preppailla koetta varten hieman yli kuukauden. Koe tuli ja meni enkä katsonut edes pisteitä. Koetilanne vain vahvisti ymmärrystäni siitä, kuinka kaukana olen tavoitteestani. Alkaneen kesän otin rennosti ja valmistauduin henkisesti alkavaan syksyyn. Elokuussa aloitin opinnot itsenäisesti kirjastolla, jonka huomasin pian olevan kovin tehotonta. Minulta puuttui rytmi ja itsekuri.

Opiskelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen oli tuskallista: ajatus katkeili, keskittyminen oli ajoittain lähes mahdotonta ja yksinkertaisimmatkin laskusäännöt olivat unohtuneet. Turhauduin tehtävien parissa niin monesti että turhauduin turhautumiseenkin. Ajoittain tunsin itseni tyhmäksi - miten minulla menikin niin kauan aikaa tehtävän ratkaisuun, joka lopulta osoittautuikin suoraviivaiseksi ja loogiseksi?

Otin opiskeluiden tueksi iltalukion, jossa tentin lukion kemian ja fysiikan oppimääriä sekä ilmoittauduin kevään 2018 yo-kirjoituksiin.

Iltalukiossa tapasin pari kohtalotoveria, joiden kanssa lukemiseen tuli lisää rytmiä ja joiden kanssa pystyi purkamaan ajatuksia pääsykoeurakasta. Lukeminen porukassa oli huomattavasti mieluisampaa kuin yksinäinen puurtaminen kaupungin kirjastolla. Iltalukion kurssikokeet antoivat palautetta omista taidoista, mitä pidin hyvin tärkeänä antina. Itsenäinen opiskelu alkoi pikkuhiljaa sujua, mutta ilman taitojen testausta omille kyvyille oli helppo sokeutua.

Loppusyksystä eteenpäin vietin päivät kirjastolla opiskellen. Kevään lähestyessä iltalukio alkoi jäämään taka-alalle itsenäisen opiskelun tieltä, jonka tunsin olevan nyt tehokkain tapa käyttää aikaa. Pidin kiinni vuorokausirytmistä ja syömisestä, vaikkakin aamuisin herääminen ei aina onnistunut ihan suunnitellussa ajassa. Koealue oli kaluttu läpi ainakin kahdesti, mutta useampia asioita oli silti jäänyt kaivelemaan. En ollut varma jaksaisinko työskennellä samaa tahtia pääsykokeeseen asti ja välillä kaipasin opetusta. Päätin ilmoittautua TKV:n valmennus- ja pääsykoekursseille, joista olin kuullut hyvää palautetta tuttavilta.

Kirjoitukset menivät hyvin, mutta edelleen tuntui siltä, etteivät kokeeseen vaadittavat asiat olleet hallussa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän opin, mutta samalla huomasin enemmän yksityiskohtia, joita en osannut tai muistanut. Tästä tunteesta tuskin kukaan vaativaan kokeeseen valmistautuva pääsee eroon ja hyvä niin, koska se osoittautui mitä parhaimmaksi motivaattoriksi opiskella myös vähemmän mieluisia aiheita ja kerrata jo useampaan kertaan opiskeltua materiaalia.

Valmennuskurssin koin hyödylliseksi osittain samasta syystä: koealue piti jälleen kerrata. Valmennuskurssista oli toki muutakin apua. Opetuksessa huomasin ymmärtäväni asioita paremmin, sain hyödyllisiä käytännön vinkkejä opiskeluun ja kurssin aikataulu sekä nopea tahti pitivät opiskelurytmin yllä. Opettajat ja muut kurssilaiset lisäsivät motivaatiota: kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis vaikka varmasti jokaista kurssilaista stressasi yhteinen urakka.

Valmennuskurssin suurimmaksi hyödyksi koin kuitenkin simuloidut pääsykokeet. Niiden kautta opin ymmärtämään parhaiten, mitä koetilanteessa vaaditaan ja missä minun täytyy vielä parantaa osaamistani. Tätä oppia ei mikään itsenäinen opiskelu korvaa.

Pääsykoe tuli, mutta tällä kertaa osasin olla varovasti tyytyväinen suoritukseeni. En katsonut mallivastauksia tai halunnut miettiä koetta suorituksen jälkeen vaan päätin viettää kesän rentoutuen ja toipuen urakasta. Saadessani kuulla sisäänpääsystä mielen valtasi ilo ja helpotus. Olo oli ajoittain surrealistinen, sillä olin saavuttanut unelmani. Vietin lopun kesän mukavasti odotellen opiskeluiden alkua ja niiden alettua aika on kulunut kuin siivillä uusien asioiden ja ihmisten parissa. Päätös hakea lääkikseen oli elämäni paras.

Johannes, lääketiede, Turku

Johannes

Varmista oma paikkasi ensi kevään ilta- tai aamukurssillamme täältä!